sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Hengitän

3 vuotta.

En ole lukenut tätä blogia kolmeen vuoteen.

Tänään löysin 13-vuotiaan itseni ruumiin, hänen ajatustensa rungon. En ole muuttunut laisinkaan, mutta olen muuttunut aivan järkyttävän paljon. Musta tuntuu, että olen muuttunut tyhmäksi.

Niin paljon on tapahtunut.

Olen rakastunut, humaltunut, parantunut, kasvanut, kohdannut uusia ihmisiä, muuttanut Venäjälle, oppinut uuden kielen, matkustanut, lopettanut peruskoulun, lukenut lehtiä,  laulanut, oppinut niin paljon uutta. Niin järjettömän paljon, ettei voi kuvitellakaan.

Olen silti se sama ihmissuhteita järjettömästi pelkäävä eloisa minä. Tällä hetkellä suomeksi kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia, en vain kykene löytämään oikeita sanoja. Venäjäksi kirjoittaminen ei kuitenkaan myönkään onnistu.

Lyhyesti sanottuna, olen aivan sama ihminen, joka ilman päämääriä selailee elämänsä sivuja ja ottaa kylpyjä omissa heikkouksissaan.

Mihinkäs sitä tästä muuttumaankaan ryhtyä täytyisi?