Syytän sairasta ylpeyttäni

Mitä on tunteet? 

Mitkä kaikki ovat tunteita?

Onko ylpeys tunne?

Onko ylpeys jotain, joka hallitsee tunteita?

Ylpeys ei ole minulle tunne, eikä se hallitse minun tunteitani. Tunne kaiken ajatuksissani, tiedän, mitä tunnen.

 Ylpeys on se, joka estää minua näyttämästä tunteitani.

Pystyn näyttämään pinnalliset tunteeni ja myönnän olevani väärässä, se ei loukkaa ylpeyttäni. Sen sijaan kärsin valitettavan yleisestä suomalaisuudesta, kyvyttömyydestä myöntää välittävänsä toisesta. Olen muka niin itsenäinen, etten kaipaa muita.

 Olen puhunut tästä aiemmin. Siitä, että esitän selviäväni itse, enkä tarvitse muita auttamaan minua syömmein kasassa pitämisessä. 

 Mun sisarukset on mulle tärkeimpiä koko maailmassa. Mä en ole ikinä sanonut välittäväni niistä. Halasin mun veljeä viime kerran vuosia sitten, mulla ei ole hajuakaan, kuinka kauan siitä on aikaa. 

 Sisarusten kanssa ylpeys on se haastavin asia. Sisaruksiaan "kuuluu vihata". Kaikki, joilla on sisaruksia, ymmärtää tämän. Muille se voi olla vaikeampaa. Suhde heihin on niin monimutkainen. He eivät ole ystäviä, vanhempia tai sukulaisia, vaan sisaruksia.

 En pysty kirjoittamallakaan sanomaan sitä vahvinta sanaa. R-sanaa. En pysty, olen liian ylpeä.

AWOLNATIONin Sail on uskomattoman vahva kappale, niin tekstiltään kuin melodialtaan. Mun on pakko kuunnella se aina niin kovalla kuin mahdollista, sillä mikään ei ole yhtä mukaansatempaavaa kuin Sailin basso.

Blame it on my own sick pride, baby.