Luurangot

 Meidän naapurustossamme on talo, jossa asuu kelvolliset vanhemmat ja kaksi suloista lasta. Päivisin isä leikkaa nurmikkoa, leikkii lastensa kanssa ja iltaisin hän istuu metsässä rööki huulessa salaisen poikaystävänsä kanssa.

 Meillä on talo, jossa asuu viisi ystävystä. Jokainen heistä kärsii erittäin vakavasta skitsofreniasta.

 Meillä on talo, jonka teini-ikäinen poika on komea, filmaattinen ja rikas. Iltaisin hän itkee hysteerisenä yksinäisyyttään ja toivoo rakkautta, jota ei perheeltään saa.

 Meillä on talo, jonka tytär kävelee kaduilla ranteet verta vuotaen haaleansiniset silmät tyhjyyteen tuijottaen. Hän haluaa vain pois.

 Meillä on talo, jossa asuu maailman onnellisin perhe. Yöllä ikkunoiden läpi kuulee astioiden rikkoutuvan ja itkuisen huudon halkovan yötä.

 Meillä on talo, jonka nainen rakasti lapsenlapsiaan ja aviomiestään. Hän kuoli yksin ja talosta kannettiin krääsää pois päivätolkulla.

 Meillä on talo, jossa asuu 15-vuotias tyttö perheineen. Tyttö on äärimmäisen lahjakas kilpatanssija ja jos tiedät oikeat sanat, häneltä saa mitä tahansa huumausaineita Suomen rajojen sisä- ja ulkopuolelta.

 Meillä on talo, jossa herttainen pariskunta asuu kissansa kanssa. Nainen on ammatiltaan opettaja. Hän on myös kylmäverinen koulukiusaaja.

 Meidän teidemme risteyksissä seisoo mies, joka laskee jokaisen ohikulkevan auton, pyörän ja kävelijän vuoden jokaisena päivänä.

 Meidän naapurustossamme jokaisella on salaisuutensa. Minä tiedän sen ja voisin kertoa heille tietäväni ne. Sen sijaan tungen korvanapit syvälle korviini ja pistän musiikin kovemmalle. Tyttö kävelee verta vuotaen ohitseni. Vilkaisen ohimennen hänen tuttuja kasvojansa, mutta ne eivät vastaa katseeseeni. Tytön jäljessä kulkee hänen äitinsä.

 Kadun toisella puolella näen ikkunasta miehen, joka pettää vaimoansa toisen miehen kanssa. Kuinka tahtoisinkaan kertoa siitä muille, mutta suljen silmäni tältä ja jatkan matkaani.

 Not my business, kuten sanotaan.

 Kaikilla on syntinsä. Se tekee meistä inhimillisiä olentoja.